Hurghada 28.12.2004 - 4.1.2005

Päivitys 17.11.2009: Koska sivu tuntuu olevan kovasti suosittu, päivittelin ja hioin vähän tekstejä...

Teimme viikon visiitin Hurghadaan, Egyptiin. Tässä muutama kuva sekä kokemuksia olosuhteista paikan päällä. En edes usko, että meidän ravintolareissut kiinnostaisivat ketään, joten keräsin tähän mahdollisimman yleisiä maisemakuvia. Matkan aikaan olimme vielä lapseton pariskunta, mutta sivun lopusta löytyy pari jälkikäteen lisättyä kommenttia vauvan ja/tai lapsen kanssa matkailusta Hurghadassa.

Hotellihuone Matkaesitteessä luki "yksinkertaiset huoneet" ja yksinkertainen on kaunista: Pari kaappia, telkku, eikä tietenkään mattoja. Hotelli sinällään oli mainio - nimeltään Zahabia (Kultainen, Kulta, tulkinta riippui vähän kuka egyptiläinen sen käänsi). Siisteys huippuluokkaa ja palvelukin asiallista. Kannattaa ottaa selvää miten "zahabia" lausutaan - bussi- ja taksikuskit osaavat paremmin perille. Toisaalta paikalliset tuntuivat lausuvan hotellin nimen joko "zahabeia" tai "zahaabia". Joka tapauksessa hotelli meni helposti sekaisin lähellä olevan "Arabia"-hotellin kanssa.

Hotellin puutarhaa. Hotelli muodostuu useasta rakennuksesta ja niiden välissä olevasta näyttävästä puutarhasta. Alue on täysin suljettu ja vartioitu, joskin vakavat turisteihin kohdistuneet ryöstöt ja varkaudet ovat Egyptissä harvinaisia. Paikasta toiseen pääsee taksilla (halpaa) tai Jallajalla- (jalla jalla-, yalla yalla-) busseilla (vielä halvempaa). Taksi saatiin neuvoteltua yleensä 10 puntaan (euro = n. 8 LE) ja bussimatka säkästä ja matkasta riippuen 1-2 LE/hlö. Bussimatkat jallajallabussilla ovat jännittäviä. Bussi on oikeastaan Hiace-pakettiauto, johon on lisätty taakse istuimet. Ensimmäisenä iltana osuimme jallaan, jossa istuskeli viitisen jurottavaa paikallista miestä. Tunnelma oli niin hilpeä, että hirvitti, mutta sitten opimme, että nimenomaan paikallisten kansoittamat bussit ovat turvallisimpia, sillä uudet, kiiltävät turistijoukkoja kuskaavat autot tapaavat hinnoitella itsensä yläkanttiin. Pahinta oli, jos olet bussissa yksin tai pelkässä turistiporukassa. Silloin koitetaan ainakin seuraavia keinoja: Hinta on jotain ihan hillitöntä. Jos hinta ei alene, voi jallan lähettää tiehensä - niitä riittää. Kesken ajon kuski kaivaa jostain järkyttävän pinon seteleitä ja tarjoaa niitä matkustajalle. Yleensä kuski haluaa vaihtaa setelit johonkin isoon (100 puntaa) seteliin. Homma ei kannata, sillä pikkurahanipussa lienee aika paljon väitettyä vähemmän sitä valuuttaa tai sitten vaihtoprosessin päätteeksi kuskin käteen jää vahingossa (!!) aikamoinen siivu nipusta. Ilmenee, että etupenkki on "kallis" ja "parempi" paikka, josta velotetaan ylihintaa. Oikeasti kaikki jakkarat maksavat saman verran, joten kannattaa esim. yrittää hypätä kyydistä pois ja/tai vaatia kuskia pysähtymään, jolloin hinta yllättäen alenee. Yleensäkin arabikulttuurissa reilu suuttuminen ja tunteiden näyttäminen auttaa aina. Siksi kohteliaat suomalaiset ovatkin suosittua riistaa ja aina kusessa. Maksat "väärällä setelillä", eli olet antanut 50 piasteria tarkoittamasi viiden punnan sijaan. Jos olet asiastasi varma, huuda vain takaisin. Vekkuli on todennäköisesti tempaissut pikkurahan hihastaan ja koettaa uunottaa sinua. Röyhkein ukkeli yritti tätä konstia, vaikka tarjosin viisipuntasen oikein kaksin käsin ja numeroa 5 osoittaen ("faif paunds, hier juu aar"). Mainittu kaveri kokeili myös kaikkia muita paitsi rahavaihtojujua...

Biitsinäkymä Zahabian ranta on suljettu, aidattu ja asiallinen. Palvelut ovat kohtuullisia, siisteys egyptiläisen mittapuun mukaan ok ja helppoheikkejäkin riittämiin. Tuolla missä veden väri vaihtuu turkoosista tummaan on komea koralliriutta. Suosittelenkin snorkkelin ja maskin hankkimista varsinkin jos et ole ennen snorklannut. Näkymät ovat huikeat. "Kaikki Punaisen meren kalat ovat kilttejä", väitti muuan matkaopas, mutta ainakin itse väistelin julmimman ja isoimman näköisiä roikaleita, olivat ne kuinka kasvissyöjiä tahansa. Vakavin vaara taitaa kuitenkin olla merisiiliin törmääminen. Pistos voi helposti pilata loppuloman. Sain myös melko sävärit suoraan alapuolella luikertelevasta otuksesta, jonka mielikuvitus tunnisti tietysti merikäärmeeksi, joiden tiesin olevan äärimmäisen myrkyllisiä. Kanssaturistilta lainattu kalakirja kertoi, että kyseinen neulamuikku (tai mikä lienikään) on kuitenkin myrkytön ja ravitsee itseään nyppimällä jotain pientä nöftää. Rannalla on myös kameli, joka oli aavistuksen kapisen näköinen....

Pyyheveistos Pyyhkeet oli muotoiltu joka päivä eri tavalla. Siivoojalle kannattaa jättää joku ropo tippiä jo ekana päivänä, jolloin huone on huomattavan siisti seuraavat(kin) päivät. Tai en tiedä oliko se siitä. Joka tapauksessa nähtiin siivoojapoika ekana päivänä ja annettiin hänelle pari seteliä. Sen jälkeen ainakin morjenstus oli hyvin iloinen koko loppuviikon.

Matkalla Luxoriin - Convoypysäkki Meren lisäksi nähtävyydet ovat Egyptin parasta antia. Turistit liikkuvat poliisisaattueissa, jotka kootaan erityisillä asemilla ja joihin tulee varmaan viisikymmentä bussia ja autoa kerralla. Saattueen lähtöä joutuu vähän odottelemaan, mutta homma on saatu yllättävänkin joustavaksi. Pitkälläkin matkalla on riittävästi pysähdyksiä, joilla on tavanmukaiset aktiviteetit. Vessan lisäksi löytyy kahvila ja tavan kameliajelua. Kameleista vähän varoiteltiin; elukan selkään pääsy voi olla hyvinkin edulllinen, mutta poistumisesta voi joutua maksamaan vähän enemmän.

Karnakin temppelin hieroglyfejä. Kuvan heppu on egyptiläinen hedelmällisyyden jumala, joka tarun mukaan oli 9-vuotias (!!!).

Obeliski Tällainen valmistetaan siten, että etsitään sopiva pätkä kalliota, johon porataan reikiä niin, että obeliskin muoto (vaakasuorassa) hahmottuu mitenkuten. Reikiin tungetaan puutappeja ihan tiukkaan ja päälle lorotetaan vettä. Vesi turvottaa puun ja obeliski (toivottavasti) irtoaa kalliosta. Ei uskoisi, että tällainen tötterö on tosiaan umpikiveä eikä mitään betonia.

Yleisnäkymä Karnakin temppeliin. Paras kuvauspaikka on yllättäen WC:n edusta. Heh. Vessaan on pakko ostaa jollain roposella pari neliötä paperia, menet sille tai tälle asialle, olit mies tai nainen...

Patsas saanut köniinsä. Egyptiä valloittaneet kansat ovat suhtautuneet hieman epäluuloisesti muinaisegyptiläisten taiteeseen. Siksi useat patsaat ja sfinksit ovat saaneet turpiinsa etteivät ne hiipisi valloittajien kimppuun. Joidenkin patsastuhojen takana ovat olleet myös mustasukkaiset puolisot.

WTC? Obeliski läheltä. Se on oikeasti iso.

Hieroglyfi jostain obeliskin läheltä.

Obeliski. Seisoskelevat turistit antavat käsityksen siitä minkä kokoinen laitos on kyseessä.

Karnakin temppelin portti Lähtiessä piti ottaa kuva pääsisäänkäynnistä. Tästä kameran suuntaan lähti aikoinaan kolmen kilometrin sfinksikäytävä aina Luxorin temppelille asti.

Lounastauko Egyptiläiset leivonnaiset ovat maailmankuuluja. Muuten ruoka ei ollut meidän makuun. Vatsatauti yllätti ja jotain pöpöä torjutaan vielä tätä kirjoittaessa viikko matkan jälkeen. Myöhemmin vaiva on parantunut ja vuosien kuluessa ja kokemuksia vaihtaessa olemme kuulleet, että nimenomaan raha on paras bakteerien lähde. Niinpä huolellinen käsien pesu auttanee välttämään ei-toivottuja pöpöjä. Toisaalta, aika harva varsinaisesti sairastuu - lähinnä vatsa menee sekaisin ihan vaan poikkeuksellisen bakteerikannan takia. Ei mekään oikeastaan kipeitä oltu, vain vatsa oli ihmeissään muuttuneesta pöpökannasta.

Niili Yksi matkan kohokohtia. On se vaan sen verran kuuluisa virta.

Niilin vesiliikennettä. Paattia sanotaan vissiin Feluk-veneeksi ja malli lienee aika vanha.

Memnonin patsaat Kivissä olevien kolosten johdosta "itkivät" vielä muinaisen Egyptin aikoihin, kun vesi valui rakosista. Tehokkaaksi tunnetut roomalaiset korjasivat patsaat ja parku loppui siihen paikkaan. (Muistan kyllä ihan selvästi, että opas sanoi patsaiden itkeneen. Mutta Wikipedia mainitsee patsaiden laulaneen. Mitenkähän se sitten oli?)

Kuninkaiden laakso Tänne olin joskus pikkupoikana halunnut päästä. Muistin unelmani uudelleen kun pääsin paikan päälle. Laakso on hyvin vaikuttava, vaikka turisteja pyörii joka paikassa. Pieni, melko ahdas, ei mitään elävää ja tukahduttavan kuuma. Tuulikaan ei käy. Kuolema makaa joka puolella. Tänne päästäkseen täytyy ensin juosta pienimuotoinen kujanjuoksu matkamuistomyymälöiden ohi, minkä jälkeen loppumatka taitetaaan sellaisella muumijunan näköisellä vempeleellä.

Hauta Muistaakseni herra oli nimeltään Seti II, mutta en ole ihan varma. Täällä käyneen kannattaa tutustua Christian Jacq -nimisen herran Egypti-aiheisiin teoksiin.

Näkymä Hatsethsupin temppelin parvekkeelta. Kuvassa näkyy miten Niilin laakson vehreys vaihtuu äkisti autiomaaksi. Raja on luonnossa vielä järkyttävämpi, kun bussi kaartaa puun takaa ja edessä onkin taas aavikkoa.

Alabasteritehdas Alabasteri on hyvin egyptiläinen ilmiö. Etenkin basaareissa kannattaa olla varovainen ettei osta "alabasteria". Ei uskoisi, mutta edessä näkyvistä kivivaaseista tulee ennen pitkää komeita alabasteriesineitä.

Alabasteripajan myyjä Kaveri valmistautuu havainnollistamaan alabasterin ominaisuuksia. Huomaa, että kainalossa oleva ruukku on ihan tavallisen värinen.

Aidon alabasterin ominaisuus. Alabasteri päästää valoa lävitseen, joten maljakot ovat hyviä lyhtyjä. Ilmiö ei ole kuvassa oikein edukseen.

Fjonga Alabasteriveistäjää on ilmeisesti innoittanut jo mainittu hedelmällisyysmies. Tai sitten kyse on turistirihkamasta. Mene ja tiedä...

Niilin auringonlasku

Ja toinen vielä

Ennenpitkää on vuorossa kotimatka. Hurghadan lentokenttä on ilmeisesti aivan liian pieni suhteutettuna matkustajakapasiteettiin. Ihmetytti vaan mitä ne kaikki ihmiset siellä tekevät kun koneitakin oli kentällä vain muutama. Ensin piti jonottaa kapsekkien kanssa turvatarkastukseen, sitten vasta check iniin (!!). Sitten oli vain vähän jonotusta passintarkastuksessa, jolloin päästiinkin jo tullivapaalle alueelle. Verovapaassa myymälässä sai jonottaa jos halusi. Pakko oli jonottaa vielä yhdessä turvatarkastuksessa porteille mennessä ja tietysti ensin kenttäbussiin ja sitten vielä koneen rappusilla. Tässä kohtaa oli vielä pakko odotella terminaalibussissa ja ihmetellä että mitä tapahtuu, kun konekin on vieressä luukut auki ja valmiina. Syykin selvisi, kun ulos tunki kädet heiluen viisi paikallista kenttävirkailijaa. Kyseessä oli taas yksi mystinen kokous, joka liittyy olennaisena osana sikäläiseen kiirehtimiseen. Kiirehtimisen lajit ovat juuri tuo mainittu kokous, jossa 10 ukkoa puuhaa ja mölyää kauheassa sekamelskassa eikä oikeasti tapahdu juuri mitään. Toisaalta on kamala kiire, vrt. taksit ja jalla jallat, ja kolmantena aikakäsite, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin espanjalaisten manjana. Eli 10.15 voi kellonaikana tarkoittaa vaikka 11.20 tai 10.15 ensi torstaina.

Punainen meri siipien alla...

Summa summarum: Kannattiko reissu? Ohessa meidän plussat ja miinukset

Plussat

• Talvella erittäin lempeä ilmasto. Ainoastaan tuuli voi olla ikävä - muuten oikein mukavaa.
• Meri tarjoaa loputtomasti ajanvietettä. Snorklaus ja muut vesiaktiviteetit ovat hienoja kokemuksia. Muista kuitenkin ettet sössi korallien kanssa - voit joutua liemeen.
• Kaikki on melko halpaa. Kalliitakin paikkoja on, mutta yleisesti hintataso tuntuu hyvinkin kohtuulliselta.
• Kulttuuri eroaa melkoisesti omastamme, joten sekin on kokemus sinänsä.
• Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Jopa helppoheikit ja huijarit ovat hyvin kohteliaita. Kun osaat pyytää (ja maksaa) oikein, pelaa palvelu taatusti hyvin.
• Nähtävyydet painivat aivan eri sarjassa eurooppalaisiin verrattuna.
• Asiallisella tipillä kuka tahansa on paras kaverisi.

Miinukset

Näistäkään kaikki eivät ole varsinaisia miinuksia vaan lähinnä käytännön asioita, joihin tuli törmättyä

• Sääoloista mainittu tuuli voi olla hyvinkin ikävä ja kylmä. Myös yöt ovat etenkin aamupuolella kylmiä. Lämmintä mukaan - kevyt fleece ei ole liiottelua etenkin jos lähdet veneretkelle.
• Tinkiminen joka paikassa alkaa pitemmän päälle rassata. Lisäksi kauppiaat ovat kovia poikia vähän "erehtymään" rahojen laskennassa, joten kannattaa olla tarkkana.
• Edelliseen liittyen turisti on luonnollista riistaa sumutusyrityksille. Mitä vaaleampi olet sitä pahempi (sinulle) tai parempi (heille).
• Naista ei ihan arvosteta kuten länsimaissa. Viheltelyt, vihjaukset ja iskuyritykset kuuluvat asiaan. Vaimoille isketään silmää ja tyttäristä tarjotaan kameleita.
• Hygienia ja ruoka voi olla sitä ja tätä. Jos/kun löydät hyvän ravintolan, kannattaa käydä sitten aina siinä. Jonkinlaisena indikaattorina toimivat sisäänheittäjät: hyvät ravintolat eivät tarvitse :-)
• Edelliseen liittyen vatsaoireet kuuluivat lähes jokaisen tapaamamme suomalaisturistin lomaan. Noudata hyvää hygieniaa; kädet on hyvä jopa desinfioida ennen (sormin syötävää) ruokaa. Myös wc-käynteihin kannattaa varata jotain lientä, sillä yllättäen aika harvassa vessassa on kunnollinen käsienpesumahdollisuus. Muuten vessatarjonta on siedettävää, vaikka vaatiikin lähes aina punnan maksun.
• Juoma- ja tasaraha pitää olla lähes aina mukana. Varsinkin turisteille taksissa tai bussissa ei ole vaihtorahaa. Asiaa auttaa, jos menet paikallisten kanssa samaan bussiin ja/tai uskallat huutaa riittävän lujaa tarpeeksi monella kielellä. Kun löydät kauppiaan, jolta tiedät saavasi vaihtorahat, käytä häntä vaihtorahapankkina. Maksa pienetkin ostokset isolla ja pyydä aina pientä seteliä. Setelit ovat kaameassa kunnossa ja pientä rahaa on iso nippu, mutta homma kannattaa pitemmän päälle.
• Jossain esitteessä mainittiin sähkökatkojen olevan yleisiä - me emme kohdanneet yhtäkään, mutta katuvalaistus oli paikoin melko säästeliästä, joten pieni taskulamppu voi olla mukava lisä matkavarustukseen varsinkin, jos pimeä pelottaa tai arveluttaa.

Päivitys: Nyt kun on ikää ja perhettä tullut lisää, tulee väkisinkin mieleen menisinkö lapsen kanssa? Isomman lapsen kanssa ehdottomasti! Meri ja historiakohteet ovat varmasti unohtumaton elämys kouluikäiselle. Mutta vähän pienemmät lapset jättäisin kyllä kotiin. Riippuu tietysti vähän lapsesta, mutta olettaisin, että egyptiläinen kulttuuri ja elämänmeno (turistialueilla) voivat olla vähän rajuja kokemuksia ihan pienelle. Olen toisaalta sitä mieltä että vauvan/lapsen kanssa PITÄÄ matkustaa, mutta Egyptiin lähtisin lapsen kanssa vasta sitten kun matkakokemusta on vähän enemmän. Jos on paljon matkaillut ja tuntee eri alueiden kulttuureja, niin miksipä ei, mutta vauvaperheelle jokin Euroopan valmiiksinauretuista turistikohteistakin on ihan riittävän jännä paikka (lue Bulgaria-juttuni). Mutta jos vauvan tai pienen lapsen kanssa haluaa lähteä, vaunuille erinomainen vaihtoehto ovat erilaiset kantolaitteet.